Yksi syistä miksi tämä ryhmä on syntynyt on väärä käsitys veneilystä ja veneilijöiden taloudesta. Toki lehdissä kirjoitetaan monesta muustakin asiasta stereotypioita hyödyntäen. Ongelmia seuraa silloin, jos näitä  stereotypioita valuu kunnan päätöksentekijöiden käyttöön.

Monen harrastusmuodon suola on juuri monimuotoisuus. Monimuotoisuus voi olla niin veneharrastuksen luonne-ero, kuten purjehdus tai toisen rakastama kalastus. Monimuotoisuuteen kuuluu myös erilainen ja erikokoinen kalusto. Monimuotoisuutta edustaa myös mökki ja muu saaristoliikenne. Venekerhojen saaret ja niihin liittyvät sosiaaliset kokoontumiset ovat merkittävä osa ihmisten vapaa-ajanverkostojen rakentumista.

Puhutaanpa hetki veneilijöistä porukkana. Väitän, että harrastukseensa vakavasti suhtautuvat retkiveneilijät ovat varsin kohteliasta ja sosiaalista porukkaa. Olemme perheemme kanssa joutuneet kärsimään vain kaksi kertaa satamassa muiden veneilijöiden epäasiallisesta käytöksestä,  viimeisen 10 vuoden aikana . Tämä on yöpymisiemme määrään verrattuna todella vähän.  Tietysti toivon, ettemme ole omalla käytöksellämme haitanneet  kanssaveneilijän rentoutumista.

Pureksitaanpa hieman tätä ”ökyvene” termiä. Termi taitaa elää parhaiten iltapäivälehtien lööpeissä. Silti tämä kärjistävä nimi on kaikille tuttu, varsinkin niille joilla ei itsellään ole kokemusta veneilystä. Onko kyseessä kateus vai puhdas ymmärtämättömyys? Onko termissä sittenkin kyse vain huumorista.

Kysely paljasti, että suurin osa veneistä on muutaman kymmenen tuhannen arvoisia kohtuullisen iäkkäitä veneitä. Kärjistäen voisi kai sanoa, että Espoossa on merkittävästi enemmän kalliimpia autoja kuin veneitä. Autoissa sen sijaan arvo laskee muutamassa vuodessa, veneessä sama lasku tapahtuu 10 vuoden aikana.  Isoa kuvaa katsellessani en juuri näe näitä ökyveneitä lainkaan.

Toki tätä mielikuvaa rakentaa muutamat uutiset julkimoista ja heidän veneistään. Näissä kirjoituksissa media helposti hyödyntää kliseistä stereotypiaa, koska se puree kohderyhmään. Tätä kallista jopa elitististä mielikuvaa ruokkii varmasti harrastuksen kokonaiskustannukset. Veneen hinnan lisäksi, vakuutukset, laituripaikat, nostot, talvisäilytys, korjaus- ja huoltokulut, polttoaine, varustelu vievät helposti tonneja rahaa, vaikka kyseessä olisikin purjevene pienillä polttoainekustannuksilla. Veneily on siis kokonaisuutena harrastus joka on perheessä tietoinen päätös.

Käsitys, jonka mukaan veneilijällä on rahaa, johtaa palveluiden kallistumiseen ja kokonaiskustannusten liian radikaaliin nousuun. Tämä on tuhoisaa nykyiselle veneilykulttuurille. Merkittävä kustannusten nousu haittaa monen harrastamista ja saattaa jopa johtaa usean veneilijän harrastuksen lopettamispäätökseen.

Veneily on luonto- ei kalustoharrastus

Jos nyt tekisin kyselyä lisäisin kohdan, jossa olisi testattu veneilijän suhdetta luontoon. Olisimme saaneet merkittävästi vastauksia, jossa luonto ja meri ovat erittäin suuressa roolissa. Usean veneilijän kehityspolku on hyvin samankaltainen. Ensin hankitaan edullisempi ja pienempi vene. Sillä  tunnustellaan miltä uusi harrastus maistuu. Ne joihin kipinä tarttuu, alkavat haaveilemaan isommasta. Vaatimukset nukkumapaikoista ja muista tarpeista  kirkastuvat. Jotkut haaveilevat purjeveneen vaihtamisesta moottoriveneeseen ja toisen haaveilevat purjeveneestä. Muutamien vuosien pohtimisen jälkeen ollaan kypsiä vaihtamaan. Silloin moni kävelee pankkiin ja lainoittaa uutta hankintaansa vuosien maksuohjelmalla.

Tämä on hyvä pitää mielessä. Vene on ”vain” väline päästä vesille, olennaisinta on nauttia vesilläolosta.