Avainsana-arkisto: Veneilyharrastus

Veneilijöillä on varaa maksaa

”Ison ja arvokkaan veneen omistajalla on varmaan varaa maksaa veneen kuljetuksesta ja varastoinnistakin”

Rakentamissuunnitelmat Espoon Suomenojalla saattavat aiheuttaa veneilysataman toiminnan muuttumista. Kaupunki suunnittelee alueesta arvoasuntoaluetta toivoen saavansa merkittäviä maankäyttötuloja. Suunnitelmia perustellaan metron vaikutusalueella, hiilijalanjäljen pienentämisellä sekä alueesta toivottavasti saatavalla myyntitulolla.
Liian pitkälle mennyt kateajattelu vaikuttaa
Bisnesajattelu, jossa kauppatavarasta pyritään saamaan mahdollisimman hyvä kate, näkyy tehtävissä suunnitelmissa ja jopa virkamiesten lausunnoissa. Eri yhteyksissä on havaittavissa, että veneilyyn liittyviä faciliteetteista ajatellaan jopa yritystoiminnan piristäjää. Väärät käsitykset veneilyharrastuksesta sekä puutteelliset tiedot johtavat laaduttomaan valmisteluun ja päätöksentekoon.
Tutkimus väittää toista

Tekemämme kyselyn mukaan, veneilijä on pikemminkin keskituloinen, kuin Visio 2025-raportin tulevaisuuden veneilijälajityypeissä kuvattu hyvätuloinen. Pääosa harrastajista kertookin veneilyharrastuksen olevan tietoinen päätös, jonka kustannukset on laskettu tai arvioitu osana perheen taloutta.

Jos kaupunki kohtelisi muita liikunta-, kulttuuri- tai vaikka vanhustenhuoltopalveluiden asiakkaita näin, toimisiko kaupunki silloin laadukkaasti kuntalaisista tasavertaisesti huolehtien?

Veneilyn tulevaisuus Espoossa?

Olen seurannut huolestuneena veneilyn tulevaisuudesta käytyä keskustelua Espoossa.
Perheelläni on purjevene Suomenojalla ja sekä laituri- että talvisäilytyspaikka. Olemme olleet tyytyväisiä Espoon kaupungin tarjoamiin kohtuuhintaisiin laituri- ja talvisäilytyspaikkoihin sekä nauttineet merellisen Espoon luonnosta ja ulkoilusaarista (mm. Ison Vasikkasaaren uusi laituri ja palvelut ovat hienoja uudistuksia).

Länsimetron vaikutus Suomenojan sataman tulevaisuuteen on ilmeisen merkittävä. Talvisäilytysalueella on nyt noin 600-800 isompaa moottori- tai purjevenettä, joiden tuleva talvisäilytyspaikka on päättämättä.
Kaupungin suunnitelmissa on rakentaa uusi talvisäilytysalue Ämmäsmäkeen, noin 20 kilometrin päähän Suomenojalta. Isompien veneiden kuljetus sinne on täysin epärealistinen vaihtoehto niin kuljetuskaluston riittävyyden, kustannusten kuin ympäristöpäästöjen näkökulmasta. Nämä veneet on telakoitava talveksi lähellä merta alueelle, jossa on tarjolla myös sähkö- ja vesipisteet. Suurin osa veneilijöistä huoltaa ja kunnostaa veneitä itse, yritysten ostopalveluja käyttää vain harva.
Kaupungin päättäjien tulisi perustaa yhteistyössä venekerhojen edustajien kanssa asiantuntijaryhmä, jonka asiantuntemuksella veneilyn tulevaisuutta Espoossa viedään oikeaan suuntaan. Näin Espoo ylläpitää liikunta- ja virkistystoiminnassaan veneilyä ja meriluontoa osana kaupungin asukkaiden virkistystoimintaa. Tätä ei voi mitata taloudellisilla seikoilla vaan arvot löytyvät merellisessä luonnossa liikkumisesta.

Kokonaisvaltaista veneilyä – myös tulevaisuudessa

Veneily on monella vaihtoehto kesämökille. Siinä missä mökkeilijä nauttii pihamaansa haravoinnista, minttuistutuksistaan ja terassin öljyämisestä, on veneilijälläkin erityinen suhde veneeseensä, onhan sille annettu oma nimikin. Suurin osa kunnostustöistä tehdään edelleen itse, kuten tehtiin 25 vuotta sittenkin, koska se on kiinteä osa veneilyturvallisuutta ja onhan satamassa puuhastelussa myös sosiaalinen puolensakin.

Venetekniikka on kehittynyt lähinnä moottoreiden ja veneilyelektroniikan osalta, laitteiden sisällä. Moottori saa kuitenkin edelleen polttoainetta tankista suodattimien kautta, jäähdytysvettä tulee merestä ja veneilyelektroniikka saa sähköä akuilta sulakkeiden kautta pitkälti samalla yksinkertaisella tekniikalla kuin 25 vuotta sittenkin. Edellä mainitut ”syöttävät järjestelmät” ovat niitä joihin ongelmat yleensä keskittyvät ja joihin veneilijä voi auttavallakin teknisellä tietämyksellä vaikuttaa esimerkiksi vaihtamalla suodattimen tai sulakkeen.

Auton sammuminen tien varteen ei ole yleensä suuri riski, mutta veneen sammuminen merellä on vain ensimmäinen vaihde josta voi seurata vakavia ongelmia tuulen painaessa venettä perheineen kohden kuohuvaa karikkoa. Veneilijän on siis tunnettava turvallisuutensa takia edes jonkin verran venetekniikkaa, jotta esimerkiksi tukkeutunut polttoainesuodatin saadaan ankkurissa vaihdettua, kone ilmattua ja loma niin kuin elämäkin, saavat jatkua. Siksi veneilijä tekee mielellään joitakin perusasioihin liittyviä huoltotöitä itse, koska vene on tunnettava.

Vastuullinen ja turvallinen veneily ei täysin toteudu olettamuksella ”avaimet käteen” – tyyppisestä palvelusta, jossa tekniikkaan uskovainen veneilijä vain hyppää laiturilta veneeseen eväskoreineen ja kääntää avaimesta kohden seikkailujaan, kuin vuokra-autossa. Veneilyturvallisuuteen kuuluu olennaisena osana ”tunne veneesi” – ajattelu, jotta tekniikan pettäminen ei johtaisi vakavampiin onnettomuuksiin.

Veneilykauden alkaessa meripelastusseura ja merivartiosto saavat paljon hinaustehtäviä. Nämä tehtävät eivät aina johdu huoltamattomuudesta, mukana on myös ammattivoimin ”avaimet käteen”-huollettuja veneitä jota osaamaton veneilijä ei saa itse toimintakuntoon, esimerkiksi ilmaamalla.

Veneilyn ollessa tänä päivänä myös Espoossa koko kansan harrastus tulotasosta riippumatta, on yleistä että tavalliset veneilijät huoltavat venettään pääosin itse ja omaavat edes auttavasti teknistä tietämystä joka mahdollistaa veneilyharrastuksen panostamalla omaan työhön veneen merikelpoisuuden ylläpitämiseksi. Tämä ei tarkoita sitä, että nämä tee-se-itse veneilijät eivät kuluttaisi veneilypalveluita tai aiheuttaisi kassavirtaa venealan putiikkeihin, yleistarvikeliikkeisiin, rautakauppoihin, saariston yrittäjille ja vaikkapa moottorikorjaamoille. Isompi ongelma esimerkiksi venelämmittimessä tai moottorissa johtaa lopulta ammattilaisen hoteille, kun sormi menee suuhun. Kaiken kaikkiaan nämä puurtajat uhraavat paljon rahaa veneilyyn suhteessa tuloihinsa. Lisäksi heidän lomailunsa on pääasiallisesti kotimaan matkailua, joka kerryttää verotuloja ja ruokkii kotimaisia yrityksiä perheineen.

Monella vaihtuisi kotikunta, ennen kuin harrastus, mikäli omatoiminen veneen kunnostaminen ei olisi mahdollista kohtuullisin kustannuksin tulevaisuuden Espoossa. Kunnallista ja kohtuuhintaista talvisäilytystä laituripaikkoineen tarvitaan myös tulevaisuuden merellisessä Espoossa, koska valtaosalla veneilijöitä ei ole varaa pelkästään yksityisiin palveluihin perustuvaan ratkaisuun.

Veneily ei ole eliittiharrastus

Yksi syistä miksi tämä ryhmä on syntynyt on väärä käsitys veneilystä ja veneilijöiden taloudesta. Toki lehdissä kirjoitetaan monesta muustakin asiasta stereotypioita hyödyntäen. Ongelmia seuraa silloin, jos näitä  stereotypioita valuu kunnan päätöksentekijöiden käyttöön.

Monen harrastusmuodon suola on juuri monimuotoisuus. Monimuotoisuus voi olla niin veneharrastuksen luonne-ero, kuten purjehdus tai toisen rakastama kalastus. Monimuotoisuuteen kuuluu myös erilainen ja erikokoinen kalusto. Monimuotoisuutta edustaa myös mökki ja muu saaristoliikenne. Venekerhojen saaret ja niihin liittyvät sosiaaliset kokoontumiset ovat merkittävä osa ihmisten vapaa-ajanverkostojen rakentumista.

Puhutaanpa hetki veneilijöistä porukkana. Väitän, että harrastukseensa vakavasti suhtautuvat retkiveneilijät ovat varsin kohteliasta ja sosiaalista porukkaa. Olemme perheemme kanssa joutuneet kärsimään vain kaksi kertaa satamassa muiden veneilijöiden epäasiallisesta käytöksestä,  viimeisen 10 vuoden aikana . Tämä on yöpymisiemme määrään verrattuna todella vähän.  Tietysti toivon, ettemme ole omalla käytöksellämme haitanneet  kanssaveneilijän rentoutumista.

Ökyvene termi haittaa koko harrastajakuntaa
Pureksitaanpa hieman tätä ”ökyvene” termiä. Termi taitaa elää parhaiten iltapäivälehtien lööpeissä. Silti tämä kärjistävä nimi on kaikille tuttu, varsinkin niille joilla ei itsellään ole kokemusta veneilystä. Onko kyseessä kateus vai puhdas ymmärtämättömyys? Onko termissä sittenkin kyse vain huumorista.
Kysely paljasti, että suurin osa veneistä on muutaman kymmenen tuhannen arvoisia kohtuullisen iäkkäitä veneitä. Kärjistäen voisi kai sanoa, että Espoossa on merkittävästi enemmän kalliimpia autoja kuin veneitä. Autoissa sen sijaan arvo laskee muutamassa vuodessa, veneessä sama lasku tapahtuu 10 vuoden aikana.  Isoa kuvaa katsellessani en juuri näe näitä ökyveneitä lainkaan.
Toki tätä mielikuvaa rakentaa muutamat uutiset julkimoista ja heidän veneistään. Näissä kirjoituksissa media helposti hyödyntää kliseistä stereotypiaa, koska se puree kohderyhmään. Tätä kallista jopa elitististä mielikuvaa ruokkii varmasti harrastuksen kokonaiskustannukset. Veneen hinnan lisäksi, vakuutukset, laituripaikat, nostot, talvisäilytys, korjaus- ja huoltokulut, polttoaine, varustelu vievät helposti tonneja rahaa, vaikka kyseessä olisikin purjevene pienillä polttoainekustannuksilla. Veneily on siis kokonaisuutena harrastus joka on perheessä tietoinen päätös.

Käsitys, jonka mukaan veneilijällä on rahaa, johtaa palveluiden kallistumiseen ja kokonaiskustannusten liian radikaaliin nousuun. Tämä on tuhoisaa nykyiselle veneilykulttuurille. Merkittävä kustannusten nousu haittaa monen harrastamista ja saattaa jopa johtaa usean veneilijän harrastuksen lopettamispäätökseen.

Veneily on luonto- ei kalustoharrastus

Jos nyt tekisin kyselyä lisäisin kohdan, jossa olisi testattu veneilijän suhdetta luontoon. Olisimme saaneet merkittävästi vastauksia, jossa luonto ja meri ovat erittäin suuressa roolissa. Usean veneilijän kehityspolku on hyvin samankaltainen. Ensin hankitaan edullisempi ja pienempi vene. Sillä  tunnustellaan miltä uusi harrastus maistuu. Ne joihin kipinä tarttuu, alkavat haaveilemaan isommasta. Vaatimukset nukkumapaikoista ja muista tarpeista  kirkastuvat. Jotkut haaveilevat purjeveneen vaihtamisesta moottoriveneeseen ja toisen haaveilevat purjeveneestä. Muutamien vuosien pohtimisen jälkeen ollaan kypsiä vaihtamaan. Silloin moni kävelee pankkiin ja lainoittaa uutta hankintaansa vuosien maksuohjelmalla.

Tämä on hyvä pitää mielessä. Vene on ”vain” väline päästä vesille, olennaisinta on nauttia vesilläolosta.