Avainsana-arkisto: Veneilyturvallisuus

Kokonaisvaltaista veneilyä – myös tulevaisuudessa

Veneily on monella vaihtoehto kesämökille. Siinä missä mökkeilijä nauttii pihamaansa haravoinnista, minttuistutuksistaan ja terassin öljyämisestä, on veneilijälläkin erityinen suhde veneeseensä, onhan sille annettu oma nimikin. Suurin osa kunnostustöistä tehdään edelleen itse, kuten tehtiin 25 vuotta sittenkin, koska se on kiinteä osa veneilyturvallisuutta ja onhan satamassa puuhastelussa myös sosiaalinen puolensakin.

Venetekniikka on kehittynyt lähinnä moottoreiden ja veneilyelektroniikan osalta, laitteiden sisällä. Moottori saa kuitenkin edelleen polttoainetta tankista suodattimien kautta, jäähdytysvettä tulee merestä ja veneilyelektroniikka saa sähköä akuilta sulakkeiden kautta pitkälti samalla yksinkertaisella tekniikalla kuin 25 vuotta sittenkin. Edellä mainitut ”syöttävät järjestelmät” ovat niitä joihin ongelmat yleensä keskittyvät ja joihin veneilijä voi auttavallakin teknisellä tietämyksellä vaikuttaa esimerkiksi vaihtamalla suodattimen tai sulakkeen.

Auton sammuminen tien varteen ei ole yleensä suuri riski, mutta veneen sammuminen merellä on vain ensimmäinen vaihde josta voi seurata vakavia ongelmia tuulen painaessa venettä perheineen kohden kuohuvaa karikkoa. Veneilijän on siis tunnettava turvallisuutensa takia edes jonkin verran venetekniikkaa, jotta esimerkiksi tukkeutunut polttoainesuodatin saadaan ankkurissa vaihdettua, kone ilmattua ja loma niin kuin elämäkin, saavat jatkua. Siksi veneilijä tekee mielellään joitakin perusasioihin liittyviä huoltotöitä itse, koska vene on tunnettava.

Vastuullinen ja turvallinen veneily ei täysin toteudu olettamuksella ”avaimet käteen” – tyyppisestä palvelusta, jossa tekniikkaan uskovainen veneilijä vain hyppää laiturilta veneeseen eväskoreineen ja kääntää avaimesta kohden seikkailujaan, kuin vuokra-autossa. Veneilyturvallisuuteen kuuluu olennaisena osana ”tunne veneesi” – ajattelu, jotta tekniikan pettäminen ei johtaisi vakavampiin onnettomuuksiin.

Veneilykauden alkaessa meripelastusseura ja merivartiosto saavat paljon hinaustehtäviä. Nämä tehtävät eivät aina johdu huoltamattomuudesta, mukana on myös ammattivoimin ”avaimet käteen”-huollettuja veneitä jota osaamaton veneilijä ei saa itse toimintakuntoon, esimerkiksi ilmaamalla.

Veneilyn ollessa tänä päivänä myös Espoossa koko kansan harrastus tulotasosta riippumatta, on yleistä että tavalliset veneilijät huoltavat venettään pääosin itse ja omaavat edes auttavasti teknistä tietämystä joka mahdollistaa veneilyharrastuksen panostamalla omaan työhön veneen merikelpoisuuden ylläpitämiseksi. Tämä ei tarkoita sitä, että nämä tee-se-itse veneilijät eivät kuluttaisi veneilypalveluita tai aiheuttaisi kassavirtaa venealan putiikkeihin, yleistarvikeliikkeisiin, rautakauppoihin, saariston yrittäjille ja vaikkapa moottorikorjaamoille. Isompi ongelma esimerkiksi venelämmittimessä tai moottorissa johtaa lopulta ammattilaisen hoteille, kun sormi menee suuhun. Kaiken kaikkiaan nämä puurtajat uhraavat paljon rahaa veneilyyn suhteessa tuloihinsa. Lisäksi heidän lomailunsa on pääasiallisesti kotimaan matkailua, joka kerryttää verotuloja ja ruokkii kotimaisia yrityksiä perheineen.

Monella vaihtuisi kotikunta, ennen kuin harrastus, mikäli omatoiminen veneen kunnostaminen ei olisi mahdollista kohtuullisin kustannuksin tulevaisuuden Espoossa. Kunnallista ja kohtuuhintaista talvisäilytystä laituripaikkoineen tarvitaan myös tulevaisuuden merellisessä Espoossa, koska valtaosalla veneilijöitä ei ole varaa pelkästään yksityisiin palveluihin perustuvaan ratkaisuun.